rakastaa, ei rakasta. rakastaa, ei rakasta. rakastaako vai ei?


Joskus pienenä mietin et jos mulla vaan olis sitte tulevaisuudessa joku ihana jota vois halata ja pussata ja pitää hyvänä nii siinä olis kaikki mitä mä elämältä voisin pyytää.
Ajattelin et en ikinä riitelis sen kans, en joutuis itkemään, olemaan mustasukkanen tai mitään. Et kaikki olis vaan vaaleenpunasta hattaraa.
Ei menny asiat ihan niinku pikkutyttö haaveili.
Ensinäki ihastuin-> tykästyin-> rakastuin mulle mahottomaan jätkään.
Molemmat ihastui heti ku tavattiin ekan kerran. Se oli ainaki mun osalta rakkautta ensi silmäyksellä. Nähtiin joka päivä ja aina vaan vietettiin enemmän aikaa yhessä ja tutustuttiin. Harmi vaan että meiän juttu ei olis voinu koskaan toimia. Huomattiin et tää jätkä on mulle sukua.. Meiän perheet ei ikinä olis voinu hyväksyä meiän seurustelua mut silti rakastin sitä vuoden. Sen vuoden aikana ymmärsin että tykkääminen ja rakastaminen on 2 aivan täysin eriasiaa. Sen jälkeen mä en enää ikinä sanonu kenellekkään rakastavani ennenku olin miettiny moneen kertaan rakastanko vai tykkäänkö.
Ku oltiin eletty jossain aivan ihmeellisessä suhteessa ½vuotta, tää jätkä alkoi käyttäytyä aivan oudosti. Se haukkui mua moneen kertaan ja uhkaili puukolla ja mä en vaan halunnu päästää siitä irti. Vaikkei oltu mikään pari, mä silti roikuin siinä vaikka tiesin etten vois ikinä saada sitä ja huonolla säkällä ajautuisin itekki kaikkeen paskaan.
Tää herra x alkoi käyttää kukkaa, lätkää, piriä ja ties mitä. Nukuin 2 viikkoa huonommin ku ikinä ennen vaan siks että olin niin huolissani tästä tyypistä. Aina ku se soitti yöllä ja käski mut jonnekki, mä menin. Osaks siks, että halusin tietää että sillä ei oo hätää, osaks siks, että halusin viettää edes minuutin sen lähellä.
Tiesin kyllä et siitä ei seuraa mulle mitään hyvää et lähin yöllä sen luo ku tiesin ettei se oo selvä. Monta kertaa kävelin yöllä itkien kotiin ja vannoin etten enää ikinä halu kuulla siitä mitään. Seuraavana päivänä kaikki oli annettu anteeks ja unohdettu.
Sama vaan jatkui viikosta toiseen. Nyt oon päässy yli tunteista sitä kohtaan. Mulla on ihana ja kiltti jätkä joka hyväksyy mut tälläsenä ku mä oon. Edelleen oon huolissani tästä herrasta x, mut uskon että eiköhän senki elämä pian rauhotu ja se löytää vielä jonku jonka kans se vois olla oikeesti onnellinen